Täällä Pohjois-Karjalassa on nyt jo jonkin aikaa eletty ihan ehdassa talvessa, mikä on meinannut, parin patterin ja ilmalämpöpumpun päälle napsauttamisen lisäksi, ahkeraa puuvajan ja uunien välillä ravaamista. Nyt seuraakin jatkoa edellisessä postauksessa alkaneelle pohdiskelulle lämmityksen järjestämisestä meidän malliin. Kerroin meidän tönön päälämmittäjistä, kahdesta uunistamme, ja ladoin tiskiin myös lukuja, jotka paljastavat sähkön kulutuksemme. Valtaosa tuosta sähköstä menee lämmittämiseen, sekä huoneilman että käyttöveden. En halua edes kuvitella minkälaisista kWh- ja euromääristä puhuttaisiin, jos meillä ei olisi uuneja ja niiden polttoainetta, eli puuta.
Voin iloisena todeta, että olemme polttopuiden suhteen omavaraisia. Olemme saaneet polttopuita aiemmin myös vanhemmiltani, mutta jatkossa puut tulevat täysin omalta hehtaarin tontiltamme sekä miehen omistamalta erilliseltä metsäpläntiltä. Viime talvena mies innostui kaatamaan tontilta koivuja ja niistä tuli ihan älytön määrä klapeja. Säilytystila loppui kesken, joten pursuilevan puuvajan lisäksi pihalla on vielä muutama klapikasa pressujen alla. Onneksi muutamaan vuoteen ei tarvitse polttopuiden teolla päätä vaivata, sillä vaivaa niiden tekemisestä alusta saakka itse toki on, kovastikin.
Milläs niitä puita kaadetaan, kuljetetaan ja muutetaan polttopuiksi? Miehellä on moottorisaha ja muut metsurin kamppeet sekä taito käyttää niitä. Miehellä on myös traktori, johon on puukärry sekä nostokoura, joten puiden kuljettaminen kauempaakin miehen parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta metsäpläntiltä onnistuu. Traktori tykötarpeineen rumentaa pihaa, mutta kätevä se silti ehdottomasti on! Puiden pilkkomiseen meillä on sähköllä toimiva pieni klapikone, joka on ollut varsin näppärä vekotin. Joku osa siihen jouduttiin kesän lopulla vaihtamaan, kun koje uupui viime kesän puu-urakan aikana. Kirveskin toki meiltä löytyy varajärjestelmäksi ja itsekin olen sillä nakellut klapeja jokunen vuosi sitten, mutta varsinkin viime kesäisten suurten määrien tekemisessä jonkinlainen koje on melko lailla välttämätön, kun muutakin pitäisi keretä tehdä.
Sisälämmön lisäksi tarvitaan myös lämpöistä vettä oman nahan, pyykin, astioiden ja huushollin pesuun sekä ruoanlaittoon. Meillä ei valitettavasti ole talossa puuhellaa, jonka avulla lämmittää kattilassa vettä. Sen hankkimista olemme kyllä suunnitelleet ja voi olla, että jossain vaiheessa hankimme leivinuunin viereen pienen puulieden, jolla saisi parilla kalikalla instant-lämmön tupaan leivinuunin hidasta lämpöä odotellessa. Sähkökatkojen aikana puuliesi toden teholla näyttäisi kyntensä ja hyötynsä. Pihasaunalta onneksi kuitenkin löytyy jo nyt veden lämmitysmahdollisuudet. Saunassa on muutaman kymmenen litran vesipata ja sauvatuvassa on makuuhuoneestamme uuden uunin tieltä sinne siirtynyt Jotulin kamina, jossa on liesi. Tuota kaminaa olemme käyttäneet lähinnä kovien talvipakkasten aikaan vilvoittelutilan lämmittämiseen ja joulun aikaan meillä on ollut perinteenä lämmittää liedellä glögit ja nautiskella ne saunomisen välissä. Talon ulkopuolella sijaitseva veden lämmityssysteemi ei tietenkään ole ideaali, mutta riittävä kuitenkin tässä vaiheessa. Mistäs sitä vettä sitten saa lämmitettäväksi, jos sähköt ovat pois pidemmän aikaa ja pumppu ei nosta kaivosta vettä? Tästä kirjoittelen sitten toisessa postauksessa.
Sanoisin, että lämmityksen osalta tilanne on meillä hyvä omavaraisuuden näkökulmasta, varsinkin kun tarkoitus ei ole varautua maailmanloppuun, vaan lyhempiaikaisiin poikkeustiloihin. Pitkä katkos polttoaineen saannissa toki vaikeuttaisi polttopuiden tekoa, mutta silloinpa ei pääsisi töihinkään, joten aikaa jäisi enemmän polttopuiden nakutteluun kirveellä.
