Tosielämän vesivaratesti

Saimme laittaa vesivaramme käytännön koetukselle kuluneena viikonloppuna. Perjantai-iltana ihmettelin, kun kylpyhuoneen lattialle kerääntyi pieni vesilammikko aina samaan kohtaan. Kun suihkukäyntien yhteydessä lattialle hiuksista ja muualta valuva vesi ei voinut enää olla siihen syynä, mieheni päätti perehtyä tarkemmin veden alkuperään. Ilmeni, että allaskaapin sisällä olevan putken yhdestä liittimestä (en mene vannomaan, että tämä on sen osan oikea nimitys) tippui vettä hiljalleen kaapin pohjalle ja sieltä reiän kautta lattialle. Perjantai-ilta kun oli kyseessä, niin emme saaneet enää oman kylän putkimiestä kiinni, niinpä insinöörimieheni päätti itse kokeilla saisiko ensiapuna kiristäneen liitintä sen verran, että se ei tiputtaisi vettä. Yrityksen jälkeen vettä suihkusi allaskaapin sisäseinille, ja kiroileva insinööri juoksi sulkemaan vesihanat koko talosta. Astianpesukone ja pyykkikone olivat parhaillaan pyörimässä ja ne piti pysäyttää. 

Vaihtoehtoina oli yrittää saada joku päivystävä putkimies kiinni, joka tulisi kauempaakin korjaamaan putkirikon. Nuukina ihmisinä päätimme kuitenkin sinnitellä viikonlopun yli ilman vettä, ja soittaa maanantaina paikalliselle putkimiehelle, joka tekee töitään huomattavasti huokeampaan hintaan kuin kaupunkilaiset kollegansa, ja toivoa että hän kerkeisi tulla mahdollisimman pian. Onneksi hänellä ei ollut mitään suurempaa projektia meneillään, vaan hän tuli pelastamaan meidät pulasta jo maanantai-aamupäivästä. 

Kuten olen aiemmassa postauksessa kertonut, meillä on tontillamme oma pihalampi, johon vesi pulppuaa lähteestä. Pesuvettä ja vessan huuhteluvettä siis riitti yllin kyllin, kun teki lammen jäähän reiän ja piti sen viikonlopun yli avoimena. Vettä todennäköisesti pystyisi juomaan sellaisenaan, mutta siihen ei tarvinnut tällä kertaa mennä. Käärimme vaurioituneen putken pyyhkeeseen ja avasimme vesihanan siksi aikaa, että saimme täytettyä vesipullot. Yhteensä otimme juomavettä talteen noin 8 litraa, joka riitti juuri ja juuri maanantaihin saakka kevyttä säännöstelyä noudattaen. Enemmänkin olisimme saaneet, mutta emme nähneet sille tarvetta, kun lammesta tai kaupasta olisi voinut hakea lisää. Kunnolliselle vedenvarastoimispöntölle on kuitenkin meillä ehdottomasti tarvetta ja aion sellaisen hankkia mahdollisimman pian.

Juomapuolen kanssa ei siis tullut ongelmia, lammen vedellä huuhdoimme vessanpöntön sekä pesimme itsemme saunassa. Olin varastoinut meille pari pakettia vauvan peppupyyhkeitä, joilla "pesimme" kätemme vessakäyntien jälkeen. Yksi ongelma kuitenkin oli, joka olisi varmasti tilanteen pitkittyessä alkanut ottaa kunnolla pattiin. Nimittäin tiskaaminen. En tiedä millainen henkilö on keittiömme suunnitellut, mutta käytännön ymmärrystä hänellä ei ole ollut. Taloon muuttaessamme täällä ei ollut astianpesukoneelle paikkaa, vaan astiat täytyi pestä käsin. Mikäli keittiö olisi suunniteltu järkevästi, hyvin mahdollisesti pesisimme astiat todennäköisesti edelleen käsin, mutta kun keittiössä ei ole kuivauskaappia ja vain yksi tiskiallas, jonka ympärillä ei ole ollenkaan kunnollista laskutilaa, ei käsintiskauksessa ollut mitään mieltä. Niinpä noin puolentoista vuoden asumisen jälkeen, me teimme astianpesukoneelle paikan. Viikonlopun yli olisimme todennäköisesti voineet olla helposti tiskaamattakin, mutta koska astianpesukone oli täynnä sisässään puoliksi pestyt astiat ja tiskipöydällä jo valmiiksi kokkailujen jäljiltä likaisia kuppeja ja kippoja, alkoivat puhtaat astiat olla vähissä ja pöydät pursuilla likaisia astioita, joten sunnuntaiaamuna päätin pestä astianpesukoneeseen jonottavat astiat käsin. Koko homma alkoi tietenkin pesuveden lämmittämisellä kattilassa ja sen jälkeen kikkailemalla itse pesemisen, huuhtomisen ja kuivaamisen välillä. Not fun.

Viikonlopun aikana mielessä risteili monenlaisia ajatuksia vedettömyyteen liittyen. Toisaalta tuli ikävä opiskeluaikojen kerrostaloasumista, jossa talonmies pelasti pinteestä tarvittaessa vaikka keskellä yötä. Toisaalta taas tuli mieleen, että vesiputketon talonomistaja on huoleton. Väkisinkin tällainen putkirikko jättää mieleen kaivertamaan pienen epävarmuuden, että entäs jos jossain silmiltämme piilossa joku muu vesiputken osanen tiputtaa vettä rakenteisiin. Tuossa nyt hajonneessa osassa oli putkimiehen mukaan harvinainen valmistusvika, joten pelko samanlaisesta putkirikosta ei ole kovin todennäköinen, mutta aina toki olemassa. Viikonloppu sujui kuitenkin mukavissa merkeissä (paitsi se tiskaus) ja vesikatkos ei suuremmin vaikuttanut elämäämme näin lyhytkestoisena. Tilanne olisi toki ollut aivan toinen, jos meillä ei olisi tuota rakasta lähdettä tontillamme. Kiitollisena uuteen viikkoon siis astianpesukoneen ja pyykkikoneen hurskuttaessa taustalla!

Lähteen lähteellä

Puhtaan veden löytäminen voi poikkeustilanteessa muodostua ongelmaksi. Kotivaraohjeissa opastetaankin hankkimaan kannellisia astioita, joihin liruttaa putkiston vedet sähkökatkon iskiessä ja joiden avulla hakea vettä yhteiskunnan järjestämistä vedenjakelupisteistä. Näiden astioiden suhteen meillä on kotivarassamme parannettavaa. Yhdelle aikuiselle ihmiselle juomavettä tulisi säilöä reilut pari litraa vuorokautta kohden. Meitä on täällä kaksi aikuista ja yksi koira, jonka vedentarpeesta tulee huolehtia vesikatkosten aikana. Vesi säilyy viileässä, pimeässä ja kannellisessa astiassa muutaman päivän, joten senkin mukaan kannattaa ehkä miettiä mille määrälle vettä astioita kannattaa olla varattuna. Meidän pienessä perheessä määrä on ehkä parisenkymmentä litraa, mikä riittäisi noin 4 päivälle. Pari kannellista ja elintarvikelaatuista ämpäriä onkin ostoslistalla, koska ne voi säilyttää sisäkkäin, jolloin ne vievät tavallisia vesikanistereita vähemmän tilaa.

Meillä on tontillamme metsän siimeksessä oma lähde, josta vesi kulkee puroa pitkin saunamme edustalla olevaan lampeen ja jatkaa siitä matkaansa eteenpäin metsään. Ehkä nimenomaan lähteen takia en ole osannut ajatella vedensäilytysastioiden olevan tärkeimpiä asioita kotivarassamme. Sulaa ja kylmää vettä kun on ympäri vuoden saatavilla. Lähteemme veden laatua ei ole tutkittu, mutta löysin Luontoon.fi -sivustolta tietoa, että  lähdevesi on yleensä juomakelpoista. Ylen sivuilta löytyi lisäksi mielenkiintoinen juttu lähteiden taianomaisesta historiasta, ja siellä myös mainitaan lähdeveden olevan vähähappista ja siksi myös vähämikrobista. Asumme I-luokan pohjavesialueella, jossa jätevesiasioissa ollaan tavanomaista tiukempia, eikä lähistöllä ole asutusta tai peltoja, joten todennäköisti lähteemme vesi on hyvää laadultaan. Meille on kerrottu, että ennen vanhaan kyläläiset hakivat juomavetensä nimenomaan meidän lähteestä. Lähdevesi on toki aina alttiina saastumiselle. Tällaista tilannetta varten voisimme hankkia suodattimen tai veden puhdistustabletteja, jotka tosin ainakin miehen armeijakokemusten mukaan muuttavat veden maun karmeaksi. Asiaan täytyy vielä perehtyä tarkemmin.

Lähteen vesi soveltuu toki myös pesuun, johon sitä olemme käyttäneetkin saunalla. Saunalla pystymme lämmittämään veden myös tiskaukseen ja pyykinpesuun. Keskustelimme talon entisen asukkaan kanssa ja hän kertoi, että hänen lapsuudessaan lähdettä käytettiin myös ruuan säilömiseen. Ylen tekstistäkin käy ilmi, että lähteitä on ennen käytetty jääkaappeina. Lähteen ympärille on kasattu kivimuuri, mikä varmasti osaltaan todistaa lähteen merkittävyyden aikanaan. Mielikuvitus myös herää: ties minkälaisia taikoja ja uhrauksia on aikanaan sen ympärillä tehty?

Lähdevettä voi myös käyttää wc-pöntön huuhtelemiseen sähkökatkoksen aikana, mutta olisi toki huomattavasti ekologisempaa, jos olisi olemassa jokin muu vaihtoehto kuin vesivessa. Erilaisia käteviä sisätiloihin soveltuvia kuivakäymälöitä on nykyään olemassa, ja jos meillä vain olisi wc-remontti suunnitelmissa, niin todennäköisesti päätyisimme jonkinlaiseen kuivakäymälään. Käsidesiä sekä kosteuspyyhkeitä tulisi joka tapauksessa olla aina varastossa, jotta kädet pystyy putsaamaan kätevästi vessakäyntien jälkeen. Nämä molemmat puuttuvat vielä kotivarastamme.

All in all, lähde takaa sen, että hätätilanteessa meillä on todennäköisesti laadukasta juomavettä, emme joudu kulkemaan likaisina, likaisissa vaatteissa ja pupeltamaan vähän ruokamme likaisilta astioilta. Lisäksi myös lämpimään aikaan pystymme säilyttämään ruoka-aineiden kylmäketjun. Poikkeustilanteessa lähteen arvo voi siis nousta arvoon arvaamattomaan perustarpeiden tyydyttämisessä, vaikka nykyään se tarjoaa meille vain pesuveden saunaan sekä esteettistä iloa pihan vesielementtinä.

Hyvää puuta

Täällä Pohjois-Karjalassa on nyt jo jonkin aikaa eletty ihan ehdassa talvessa, mikä on meinannut, parin patterin ja ilmalämpöpumpun päälle napsauttamisen lisäksi, ahkeraa puuvajan ja uunien välillä ravaamista. Nyt seuraakin jatkoa edellisessä postauksessa alkaneelle pohdiskelulle lämmityksen järjestämisestä meidän malliin. Kerroin meidän tönön päälämmittäjistä, kahdesta uunistamme, ja ladoin tiskiin myös lukuja, jotka paljastavat sähkön kulutuksemme. Valtaosa tuosta sähköstä menee lämmittämiseen, sekä huoneilman että käyttöveden. En halua edes kuvitella minkälaisista kWh- ja euromääristä puhuttaisiin, jos meillä ei olisi uuneja ja niiden polttoainetta, eli puuta.

Voin iloisena todeta, että olemme polttopuiden suhteen omavaraisia. Olemme saaneet polttopuita aiemmin myös vanhemmiltani, mutta jatkossa puut tulevat täysin omalta hehtaarin tontiltamme sekä miehen omistamalta erilliseltä metsäpläntiltä. Viime talvena mies innostui kaatamaan tontilta koivuja ja niistä tuli ihan älytön määrä klapeja. Säilytystila loppui kesken, joten pursuilevan puuvajan lisäksi pihalla on vielä muutama klapikasa pressujen alla. Onneksi muutamaan vuoteen ei tarvitse polttopuiden teolla päätä vaivata, sillä vaivaa niiden tekemisestä alusta saakka itse toki on, kovastikin.

Milläs niitä puita kaadetaan, kuljetetaan ja muutetaan polttopuiksi? Miehellä on moottorisaha ja muut metsurin kamppeet sekä taito käyttää niitä. Miehellä on myös traktori, johon on puukärry sekä nostokoura, joten puiden kuljettaminen kauempaakin miehen parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta metsäpläntiltä onnistuu. Traktori tykötarpeineen rumentaa pihaa, mutta kätevä se silti ehdottomasti on! Puiden pilkkomiseen meillä on sähköllä toimiva pieni klapikone, joka on ollut varsin näppärä vekotin. Joku osa siihen jouduttiin kesän lopulla vaihtamaan, kun koje uupui viime kesän puu-urakan aikana. Kirveskin toki meiltä löytyy varajärjestelmäksi ja itsekin olen sillä nakellut klapeja jokunen vuosi sitten, mutta varsinkin viime kesäisten suurten määrien tekemisessä jonkinlainen koje on melko lailla välttämätön, kun muutakin pitäisi keretä tehdä.

Sisälämmön lisäksi tarvitaan myös lämpöistä vettä oman nahan, pyykin, astioiden ja huushollin pesuun sekä ruoanlaittoon. Meillä ei valitettavasti ole talossa puuhellaa, jonka avulla lämmittää kattilassa vettä. Sen hankkimista olemme kyllä suunnitelleet ja voi olla, että jossain vaiheessa hankimme leivinuunin viereen pienen puulieden, jolla saisi parilla kalikalla instant-lämmön tupaan leivinuunin hidasta lämpöä odotellessa. Sähkökatkojen aikana puuliesi toden teholla näyttäisi kyntensä ja hyötynsä. Pihasaunalta onneksi kuitenkin löytyy jo nyt veden lämmitysmahdollisuudet. Saunassa on muutaman kymmenen litran vesipata ja sauvatuvassa on makuuhuoneestamme uuden uunin tieltä sinne siirtynyt Jotulin kamina, jossa on liesi. Tuota kaminaa olemme käyttäneet lähinnä kovien talvipakkasten aikaan vilvoittelutilan lämmittämiseen ja joulun aikaan meillä on ollut perinteenä lämmittää liedellä glögit ja nautiskella ne saunomisen välissä. Talon ulkopuolella sijaitseva veden lämmityssysteemi ei tietenkään ole ideaali, mutta riittävä kuitenkin tässä vaiheessa. Mistäs sitä vettä sitten saa lämmitettäväksi, jos sähköt ovat pois pidemmän aikaa ja pumppu ei nosta kaivosta vettä? Tästä kirjoittelen sitten toisessa postauksessa.

Sanoisin, että lämmityksen osalta tilanne on meillä hyvä omavaraisuuden näkökulmasta, varsinkin kun tarkoitus ei ole varautua maailmanloppuun, vaan lyhempiaikaisiin poikkeustiloihin. Pitkä katkos polttoaineen saannissa toki vaikeuttaisi polttopuiden tekoa, mutta silloinpa ei pääsisi töihinkään, joten aikaa jäisi enemmän polttopuiden nakutteluun kirveellä.