Mietteitä omavaraisuudesta ja kotivaraisuudesta. Tavoitteena on yksinkertaisempi ja siten mielekkäämpi elämä, jonka aikataulun sanelevat palkkatyön sijaan vuodenajat. Sitten joskus.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Epäviherpeukalon kasvimaa


Vuodenvaihteen jälkeen alkaa blogeissa näkyä ensimmäisiä puutarhasuunnitelmia. Meistä kahdesta mies on selvästi innostuneempi kasvimaan suunnittelija ja hoitaja. Minä olen lähinnä avustavassa roolissa, joka sopii minunlaiselle epäviherpeukalolle erinomaisesti. 

Kuulimme talon vanhalta asukkaalta, että hänen lapsuudessaan kasvimaa oli talon takana. Sinne aloimme sitä täynnä intoa perustamaan. Into suli hyvin nopeasti pois, kun päivätolkulla nostimme hikihatussa käsivoimin kahden pään kokoisia kiviä ylös maasta., jotta saimme pienen pläntin viljeltäväksi. Seuraavana kesänä kasvimaan raivaus vielä jatkui jättiläiskivien osalta talven aikana hankitun traktorin avulla. Postauksen alimmassa kuvassa näkyy taustalla noita kivenmöhkäleitä. Siinä työn tuoksinnassa alkoi seljetä, että mahdollisesti satavarmasti tämän entisen asukkaan lapsuudessa talon takapiha tuskin on sijainnut tällä samalla kohdalla. Itseasiassa todennäköisesti nykyinen takapihamme on ollut aikanaan talon etupiha.

Tehty mikä tehty. Nyt meillä joka tapauksessa on iso kasvimaa, jossa kasvien pitäisi ainakin teoriassa kasvaa hyvin. Sinne mahtuisi vielä paljon enemmän kasvatettavaa, mutta tällä hetkellä meille tärkeintä on väljyys ja sen mukanaan tuoma helppohoitoisuus.  Käytännössä olemme kuitenkin kokeneet myös lukuisia epäonnistumisia. Viime kesänä saimme yllinkyllin perunaa, sipulia ja kesäkurpitsaa, mutta lisäksi puolikkaan pikkurillin paksuisia porkkanoita ja jumalattoman tulisia retiisejä. Kaalit ja härkäpavut hävisivät puolestaan ötököiden suihin.










Ensi kesäksi laitamme näillä näkymin punajuurta, porkkanaa (tavoitteena ympärysmitan triplaaminen), herneitä, palsternakkaa ja ehkä jotain kaalia (ötököiden torjuntaan satsaamme lisää resursseja). Lisäksi laitamme salaatteja ja yrttejä kasvamaan etupihan tiilipenkkeihin, joista niitä on kätevää napsia samantien ruuanlaittoon.

Omavaraisuusasteen kasvattamista tärkeämpänä näen tällä hetkellä sen, että keräämme kokemusta ja tietoa oman ruuan kasvattamisesta tulevaisuutta silmällä pitäen. Tässä hommassa riittää valtavasti opittavaa monien vuosien ajaksi. Tällä hetkellä kasvimaan laajentaminen nykyisestä ei mielestäni ole järkevää, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sen hoitaminen on silkkaa työtä. Ainakin minulle, joka ei ole syntynyt viherpeukaloksi ja joka ei mitenkään nauti sormien työntämisestä multaan.



Itselle elämän hidastaminen ja yksinkertaistaminen tarkoittaa sitä, että tekemällä itse enemmän voi tehdä vähemmän palkkatöitä. Aikanaan velattomana avautuu mahdollisuus palkkatyön vähentämiseen ja täten vapaa-ajan määrä lisääntyy. Silloin voisi vihdoin alkaa ammentaa näinä oppivuosina saatuja taitoja laajemmin ja tuottaa aidosti osan ruuastaan itse. Tämän onnistuessa pitäisi näin saada myös selvää taloudellista säästöä, mikä entisestään vähentää riippuvuutta työstä saatavaan rahaan.

Ruokaan liittyvään omavaraisuuteen liittyy vahvasti myös lihan kasvattaminen ja tästä kirjoitan myöhemmin lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti