Joulun aika sujui rauhaisasti, juuri kuten sen halusinkin. Ei tullut maailmanloppua, vuosisadan lumimyräkkää tai tulipalopakkasia eikä tietoliikennekatkoksia. Hyvä niin, mutta sana kiiri muualta ja sähkökatkoksia oli harmillisesti ollut kiivaimpaan kinkunpaistoaikaankin. Varautuminen on siis aina hyvästä. Hukkaan eivät hankitut varat mene, vaan ne luovat tukevan pohjan, jolle luoda entistäkin ehompi turva huonojen päivien varalle.
Minulla on aina joulun jälkeen tyhjä olo, kun se mokoma viilettää ohi hetkessä siinä olkkarin lattioille kannettujen patjojen päällä kölliessä. Ja seuraavaa saat odottaa taas vuoden verran. Jäisi nyt paikalleen edes hetkiseksi. Toisaalta taas on mukavaa pikkuhiljaa alkaa kääntää katsetta joulun tavoin yhtä vakaasti kiiruhtavan kevään puoleen. Tulevan kevään aikana toivoisin täydentävän etenkin kotivaramme ruokapuolta, joka on tähän saakka ollut hyvin vaatimaton kattaen vain muutaman säilykepurkin ja pakastimen yleensä varsin niukat antimet. (Paitsi nyt joulun jälkeen pakastin on kaikkea muuta kuin tyhjä, sillä sieltä löytyy viime kesäisten perunoiden ja sipulien lisäksi juustomakaronilaatikkoa, saaristolaisleipää, perunalaatikkoa, mummon leipomia pullia ja isotädin karjalanpiirakoita.) Pikkuhiljaa tarjouksia kytäten voisi ruokavarastoa täydentää sellaiseksi, jonka avulla elelisi suht mukavasti vaikka parin viikon ajan muutaman hassun päivän sijaan.
Hieman ikäviä uutisia saimme joulupäivänä anopin joutuessa sairaalaan mystisten oireiden vuoksi. Mitään ei ole vielä selvinnyt, joten epävarmuudessa elämme nyt itse kukin. Huonot uutiset eivät valitettavasti katso aikaa ja paikkaa, eivätkä ymmärrä jättää rauhaan edes juhlapyhiksi. Toisin kuin sähkökatkosten kohdalla, niitä vastaan on mahdotonta varautua etukäteen, muuten kuin pitämällä huolta omasta kehon ja mielen terveydestä sekä ympäröimällä itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka tukevat ja huolehtivat, kun itse ei jaksa. Ja olemalla myös itse se tuki ja turva, kun toisella on vaikeaa. Elämän täytyy jatkua, oli mikä oli. Tätä elämänohjetta pyrin itse noudattamaan.
Hieman ikäviä uutisia saimme joulupäivänä anopin joutuessa sairaalaan mystisten oireiden vuoksi. Mitään ei ole vielä selvinnyt, joten epävarmuudessa elämme nyt itse kukin. Huonot uutiset eivät valitettavasti katso aikaa ja paikkaa, eivätkä ymmärrä jättää rauhaan edes juhlapyhiksi. Toisin kuin sähkökatkosten kohdalla, niitä vastaan on mahdotonta varautua etukäteen, muuten kuin pitämällä huolta omasta kehon ja mielen terveydestä sekä ympäröimällä itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka tukevat ja huolehtivat, kun itse ei jaksa. Ja olemalla myös itse se tuki ja turva, kun toisella on vaikeaa. Elämän täytyy jatkua, oli mikä oli. Tätä elämänohjetta pyrin itse noudattamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti