Olen liki kolmekymppinen nainen ja asun miehen ja koiran kanssa siellä, missä kolmasosa suomalaisista haluaa asua, eli haja-asutusalueella. Siltikin asuinseutumme Pohjois-Karjalassa kärsii muuttotappioista ja neliömetrit ovat halpoja. Työpaikkoja on vähän asukkaisiin nähden ja ne harvat sijaitsevat yleensä pitkän ajomatkan päässä. Tähän yhtälöön kun lisää kallistuvan bensan sekä kuihtuvan julkisen liikenteen ja muut palvelut, niin ymmärtäähän sen että ei tänne moni halua, vaikka kodin hankintahinta olisikin alhainen. Me tänne jokunen vuosi takaperin jokatapauksessa löysimme aika, kun nykyisen talon myynti-ilmoituksen näimme ja siihen kovin ihastuimme ja lopulta ostimme ikiomaksi. Paikka ei ollut ideaali työpaikkojen sijainnin suhteen, mutta muuten tänne on ollut hyvä rakentaa omannäköistä elämää.
Haluaisimme olla omavaraisempia, itsenäisempiä ja valmistautuneempia. Omavaraisuudella tarkoitan osittaista omavaraisuutta eritoten ruuan, veden ja polttopuiden suhteen. Pidemmälle mietittynä myös esimerkiksi osan sähköstä voisi tuottaa itse. Itsenäisyys tarkoittaa meille kahleiden (osittaista) katkaisemista palkkatyön muodostamaan oravanpyörään. Valmistautumisella tarkoitan valmiutta kohdata poikkeustiloja ja selviytyä niistä kohtuu mukavasti. Käytännössä poikkeustilalla viittaan esimerkiksi pitkittyneisiin sähkökatkoihin, kun ruokaa ei saa kaupoista eikä bensaa huoltoasemilta, vesi ei kulje putkistoissa ja patterit pysyvät kylminä. Sotatilat ja zombi-apokalypsit ovat tietysti asia erikseen ja silloin tulisi äitiä ikävä, vaikka miten olisi varautunut. Pidemmälle mietittynä omavaraisuus tarkoittaa meillä myös haavetta vähentää palkkatyön määrää. Pärjätä vähemmällä rahalla ja saada enemmän kaikkea muuta, siten sen kai voisi tiivistää.
Postauksen kuvat on otettu 1. lokakuuta sekä tänään. Ovat nämä vuodenajat vaan hieno juttu, vaikka omavaraisuudelle omat haasteensa asettavatkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti