Mietteitä omavaraisuudesta ja kotivaraisuudesta. Tavoitteena on yksinkertaisempi ja siten mielekkäämpi elämä, jonka aikataulun sanelevat palkkatyön sijaan vuodenajat. Sitten joskus.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Korpisoturi


Pakko kirjoittaa muutama sana tästä lukemastani kirjasta, sillä sen aihe sopii niin passelisti tänne blogiin.  Syksyllä Ylen aamu-tv:ssä oli juttua Laura Gustafssonin Korpisoturista, joka kertoo yksin TEOTWAWKI:iin (the end of the world as we know it) varustautuvasta Ahmasta. Minua aihe kiinnosti luonnollisesti, joten varasin kirjan samantien kirjastosta. 

Päähenkilö Ahma vetää kaikessa jäyhyydessään vertoja Tuomas Kyön mainiolle Mielensäpahoittajalle. Ahma sai minut ensin tylyillä jutuillaan lähes raivon partaalle, mutta kirjan edetessä hänestä alkoi löytyä uhmakkaan kuoren alta pehmeä sisus. Ehkä liiankin pehmeä TEOTWAWKI:n jälkeiseen aikaan. Kova kuori on usein muodostunut jostan syystä, pitämään tunkeilijat poissa, suojaamaan haavoittuvampaa ydintä. Aivan kuten Ahma suojaa tiluksiaan asein ja juoksuhaudoin. SHTF (shit hits the fan), yhteiskunnan rakenteet alkavat murtua, ja ihmisen sisällä uinuva peto herää henkiin syrjäyttäen moraalikäsityksen. Ahman varustus alkaa murtua pala palalta.

Kirjassa oli myös paljon faktaa niin härkäpavun viljelemisestä kuin perinnekorjaamisestakin. Laura Gustafsson on selkeästi tehnyt taustatyön huolella. Sivuhenkilöitä on maltillisesti, mikä nopeuttaa lukemista ja sisäistämistä. Agatha Christien kirjojen alut meinaavat aina saada minusta yliotteen leväyttämällä eteeni kaksi tusinaa hahmoa, jotka kaikki ovat joko mr. sitä tai mrs./miss tätä. Kun sinnikkäästi jaksaa kahlata alun hahmopuuron lävitse, niin toki Christiet lopulta palkitsevat :)

Minulla oli parikin kirjaa kesken, jotka halusin lukea ennen Korpisoturiin tarttumista, joten mieheni luki kirjan ennen minua. Mieheni mielestä kirjan alku oli hyvä, mutta loppua kohden hänellä vähän lukuinto lopahti. Minä taas pääsin loppua kohden vasta kunnon vauhtiin ja kirjan loppu tuli nopeasti vastaan. Luen usein tiiliskiviä, joten Korpisoturi tuntui ihanan kevyeltä välipalalta niihin verrattuna, ollen kuitenkin täynnä painavaa asiaa. Hienosti Gustafsson on onnistunut luomaan painoa ja merkitystä sille mitä hän jättää kirjoittamatta.

Kirjoista ja lukemisesta on ihanaa kirjoittaa. Kirjoittaisin mieluusti kirjablogia (ja itsesiassa olen joskus kirjoittanutkin), mutta materiaalia kertyy minulla valitettavan vähän. Esimerkiksi vuonna 2016 luin Goodreadsin mukaan vain 11 kirjaa. Toki jollekin tämä on jo iso luku, mutta "kunnon kirjabloggaajilla" tämä luku on viidenkymmenen paremmalla puolen. En lue joka käänteessä, vaan luen kotona ruokapöydän ääressä sekä sängyssä unilääkkeeksi, that's it. Sohvalla television pauhatessa ja miehen höpöttäessä lukeminen ei vain minulta onnistu ja autossa minulle tulee paha olo, siksi edistyn kirjoissani niin hitaasti. Pääasiassa käytän kirjaston palveluja, mutta on minulla oma pieni kirjahyllykin, josta voi valita lukemista vaikka silloin TEOTWAWKI:n koittaessa.

Kuvassa näkyy toinen TEOTWAWKI:n aikaan sopiva puuha: palapelit. Juuri sopivaa ajanvietettä joululomalle, kun ei oikeasti ole mitään muutakaan tekemistä.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kiinnostavan blogin aloittamisesta, toivottavasti ehdit ja jaksat jatkaa! Seuraisin tätä ja monia muitakin blogeja varmasti enemmän, jos saisin omaan blogipohjaani tuon blogifeedin sivupalstalle (en tiedä johtuuko ongelmat käyttäjästä vai blogipohjan muotoilusta...) Lisäksi tuosta sin feedistä huomaan, että blogini nimi Torpan Tyttö jää näköjään pois, kun olen kirjoittanut blogipohjan layouttiin eri riville tuon jatkopalan "Minä lähden nyt maalle". Mutta ihan osuvahan sekin on, eipä silti :)

    Yritän muistaa kuitenkin silloin tällöin kurkkaamassa täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma blogipojani on sen verran karvalakkimalli, että feedin lisääminen oli tosiaan helppoa :) Kätevähän tuo on, kun näkee heti kuka on päivittänyt.

      Hyvä nimihän se on noinkin, kuvaa hyvin blogisi sisältöä!

      Yritän asennoitua bloggaamiseen rennosti, bloggaan väkisin väkertämisen sijaan silloin kun on sopiva fiilis :) Postauksia tulee ehkä harvemmin, mutta niitä voi sitten itsekin joskus palata lukemaan hyvällä fiiliksellä.

      Poista